WWF:n julkaiseman uuden Living Planet -indeksin (LPI) mukaan selkärankaisten villieläinpopulaatiot pienenevät yhä.

Noin puolet populaatioista on kuitenkin vakaita tai kasvussa, vaikka kantojen kasvu jää kokonaisuudessa maailmanlaajuisen keskiarvon laskennassa toisten alueiden suurempien menetysten varjoon.

LPI-raportin mukaan tiikereitä oli luonnossa jäljellä vuonna 2010 noin 3 200, ja laji oli matkalla sukupuuttoon. Viime vuoteen mennessä niiden määrä oli kuitenkin kasvanut noin 5 700:aan.

Atlantin ja Tyynenmeren sinievätonnikalan ja vihreän merikilpikonnan kannat ovat myös vahvistuneet. Etelä-Afrikan norsujen kannat ovat vakaita tai kasvussa monissa paikoissa, joissa paikalliset yhteisöt hoitavat maita.

LAJIEN ELPYMINEN kertoo WWF:n mukaan siitä, että taantuminen on mahdollista pysäyttää suojelutyöllä. Suunnanmuutos voi kuitenkin kestää vuosikymmeniä.

- Vuonna 2025 vihreä merikilpikonna nousi 50 vuoden työn jälkeen ensimmäisenä merikilpikonnana erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi, raportissa kerrotaan.

Ekosysteemejä heikentävät yhä muun muassa maatalouden laajentuminen, hakkuut, liikenne, rakentaminen, energiantuotanto, kaivostoiminta, ylikalastus ja salametsästys, ilmastonmuutos, saasteet ja taudit.

Indeksi mittaa 5 790 selkärankaislajin 35 803 populaation koon muutoksia pitkällä aikavälillä.

Tuorein 73 prosentin lasku ei tarkoita, että luonnonvaraisia eläimiä olisi nykyään yhteensä 73 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1970.

LPI mittaa suhteellisen runsausasteen muutoksia, ja siihen lisätään jatkuvasti uusia populaatioita ja lajeja, minkä vuoksi se johtaa asteittain edustavampaan indeksiin. Seurannassa osa alueista on ollut aliedustettuna.